tiistai 24. maaliskuuta 2015

Oppitunti 24.3



Aiheenamme oli vahvistettu kantapää, kirjo- ja rapuvirkkausta 

Vahvistettu kantapää:
Sannin opetustuokiossa käytiin läpi vahvistetun, eli hollantilaisen kantapään neulomista. Tässä muutama tärkeäksi kokemamme poiminta opetustuokiosta:
Vahvistettua kantapäätä käytetään pidentämään sukan käyttöikää. Nykyään kaupan langoissa tosin on mukana tekokuituja, joten ne ovat paljon kestävämpiä kuin ennen, eikä kantapään vahvistaminen näin ollen ole välttämätöntä. 
Vahvistettu kantapää tehdään lyhyesti selitettynä näin: 
Kantapään tekemiseen käytetään puolia sukan silmukoista, voidaan valita neljäs ja ensimmäinen puikko, joille kantapäätä aletaan tehdä. Kun varsi on sopivan mittainen, neulotaan ensimmäinen puikko loppuun, jonka jälkeen työ käännetään ja lähdetään neulomaan "takaisinpäin" nurjaa. Vahvistetun kantapään idea on siinä, että joka toisella kierroksella nostetaan puikolle neulomatta joka toinen silmukka (ja aina samassa kohden). Nostot voi tehdä joko oikealla tai nurjalla kierroksella. Kierros, jolla nostoja ei tehdä, neulotaan normaalisti. Muista, että jokaisen kierroksen alussa ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta puikolle! Kun niin sanottuja pitkiä silmukoita, eli puikolle nostettuja silmukoita, on puolet kantalapun silmukkamäärästä (eli, jos kantalapussa on vaikkapa 28 silmukkaa, kantalappu on valmis kun pitkiä silmukoita on 14). 



Pyöröpuikoilla tehdyt villasukat




Neulekoneella tehdyt villasukat, kantapäät neulottu puikoilla




Kirjovirkkaus:
Kirjovirkkauksesta yksi hyvä esimerkki on Korsnäsinpaita.
Kirjoneuleen tiivistetty teko-ohje:
Virkataan aina oikealta vasemmalle, aina työn vasemmassa laidassa katkaistaan lanka ja lähdetään seuraavalle kierrokselle taas oikeasta laidasta. Neuloksesta tulee melko paksua, sillä kirjovirkkausta kahdella eri värillä kirjovirkkausta tehdessä molempien värien langat kulkevat jatkuvasti työssä. Lanka jota ei juuri sillä hetkellä tarvita, virkataan kulloinkin tarvittavan värin "sisään".



Rapuvirkkaus:
Rapuvirkkausta käyttämällä saadaan neuloksen reunasta siisti. Tämän virkkaustyylin jippo on siinä että virkaan ikään kuin takaperin, eli vasemmalta oikealle. Kun virkkausta aloitetaan, virkataan yksi ketjusilmukka ja haetaan koukulla edellisen silmukan (oikealta siis) läpi lanka työn etupuolelle. Näin lanka kiertyy ja kun lanka vedetään puikolla olevan kahden silmukan läpi, reunaan alkaa muodostua hauskaa "kierrettä".


6 kommenttia:

  1. Neulokoneella neulottu sukka oli mielestäni haasteellinen kantaosuuden suhteen. Itse neuloin sukan neulekoneella, ja tein siihen käsin neuloen kantapään käyttäen nauhakavennusta. Sukka ei istunut jalkaan, vaan kantapää oli vähän niinkuin ylimääräinen lerpake sukassani. Purkasin kantapään, ja neuloinkin kantapään nauhakavennuksella, mutta aloin kaventamaan heti, enkä tehnyt suoria kerroksia, miten ensimmäisessä kantapäässä olin tehnyt. Nyt sukka istuu vähän parenmnin jalkaan. Nopea tekniikka neuloa sukka, mutta ehkä vielä pitää harjoitella ja löytää hyvät kerrosmäärät jne. Kerroksia on vaikea määritellä sukkaa neuloessa neulekoneessa, koska siinä on painot, joten työ on venytyksessä.

    VastaaPoista
  2. Kirjovirkkausta en ollut ennemmin tehnyt, ja se näkyy kyllä työni käsialassa. Haasteellista oli saada kuvio oikeanlaiseksi, ja minun piti useasti purkaa työ, huomatessani, että olin tehnyt virheitä. Työni pysyminen tasaisen leveänä oli myös haasteellista, enkä onnistunut siinä. Uusi tekniikka minulle, joten käsialakin harjaantuu enemmän virkatessa.

    VastaaPoista
  3. Hei, oliko tällä kerralla myös Sannan opetustuokio peukuista? Vai muistanko aivan väärin? :(

    Sukan vahvistettu kantapää oli minulle jo niin tuttua kauraa, että siitä en paljon uutta oppinut, mutta kirjovirkkaus menee ehdottomiin suosikkitekniikoihin jatkossa! Rapureunasta en niin välittäny, tykkään enemmän pylväillä tehdystä "piparkakku"-reunasta.

    -Sarita-

    VastaaPoista
  4. Samat kokemukset villasukat tekemisestä neulekoneella, kuin virpillä. Oli tosi hankala määritellä kerrosmääriä. Tein monta versiota, ennen kun sain suhteellisen tyydyttävät sukat aikaan. Monella kerralla toisesta sukasta tuli eri kokoinen, vaikka kuinka yritin mittailla.
    Kirjovirkkauksessa on otettava huomioon, että siinä tulee niin paljon pääteltäviä lankoja. Se kannattaa muistaa jo työtä suunnitellessa.

    VastaaPoista
  5. Kirjovirkkauksessa haasteeksi osoittautui kuvioiden kohdistaminen. Kiinteitä silmukoita tehdessä täytyy muistaa virkata yksi silmukka vähemmän väriä vaihtaessa. Jos kuvio muodostuu viidestä silmukasta, luo neljä ja vaihda sitten väri

    VastaaPoista
  6. Myös minulla oli kirjovirkkauksessa hankaluuksia saada kuviot pysymään siisteinä. Ajattelin neliöiden olevan näin ensimmäiseksi kokeiluksi olevan varma ja helppo kuvioaihe, mutta vinoonpa nekin menivät :D Itselläni oli kyseisellä tunnilla kyllä myös tähän tarkoitukseen hiukan huonot langat mukana, sillä toinen oli jonkin verran ohuempaa kuin toinen, minkä vuoksi työn sisällä kulkeva lanka meinasi välillä pilkottaa läpi.

    Sukkia olen neulonut muutamat, joten asia oli suurin piirtein tuttua jo entuudestaan. Houkuttelin pääsiäislomalla äitini virittelemään oman neulekoneensa käyttökuntoon ja kokeilin sukantekoa myös sillä. Äitini koneessa tosin on myös alataso (eli sillä saa tehtyä myös nurjaa silmukkaa) ja se on muutenkin hiukan erilainen kuin koululla kokeilemani koneet, joten jouduin taas pohtimaan muutaman tovin miten kaikki oikein toimiikaan :D Mutta loppujen lopuksi kun pääsi jyvälle esim. kantapään tekemisestä, niin sukkahan oli hämmentävän nopeasti valmis. Tavoitteenani oli pääasiassa vain tehdä pieni kokeilu miten sukan eri osat tehdään neulekoneella, enkä laskeskellut kerroksia kovin tarkkaan, joten mittasuhteiltaan sukka saattaa olla hieman muotopuoli. Pieni kipinä tästä kyllä kyllä syntyi neulekoneen käytön syvällisempään opetteluun, joten pitää varmaan vihjata äidille, että jos ei aivan lähiaikoina korjaa neulekonettaan takaisin kaapin perukoille...

    VastaaPoista