tiistai 17. maaliskuuta 2015

17.3.2015 Kärkikavennukset, varrasvirkkaus, koukkuaminen



KÄRKIKAVENNUKSET



Kavennukset aloitetaan sukassa, kun pikkuvarvas on peittynyt neuleeseen.
Kavennus aloitetaan lapasessa kun pikkurilli on hyvin peittynyt neuleeseen ja neule ylettyy
melkein etusormen päähän. (Lapanen saattaa jäädä kiristämään juuri etusormea, jos kavennus aloitetaan liian aikaisin.







Sädekavennusta käytetään yleensä molemmissa eli lapasessa ja sukassa.


Nelitahokavennusta voidaan käyttää molemmissa eli lapasessa ja sukassa.
Kolmitahokavennusta käytetään yleensä lapasen peukalokavennuksessa sekä sormikkaissa sormenpäissä.
Kapeaa nauhakavennusta käytetään yleensä lapasessa ja erityisesti silloin, kun halutaan neulekuvion jatkuvan lapasen kärkeen saakka.




 
Kirja: Sukupolvien silmukat. 
Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko







”Kokeile jotain ihan uutta ja raidoita sukan varsi neulenyöreillä. Neulo varteen reikiä ja pujota niihin lopuksi neljällä silmukalla neulomasi pyöreät nyörit.”


VARRASVIRKKAUS / PUIKKOVIRKKAUS

















KOUKKUAMINEN 
(Opeteltiin kolme erilaista tekniikkaa yksipäisellä koukulla)






















Yksipäisellä koukulla työskennellään koko ajan samalta puolelta, ja yksi koukkuamiskerros muodostuu kahdesta vaiheesta: poimimisesta ja päästämisestä.

Virkkaa aloitusketjuun tarvittava määrä silmukoita +1 silmukka kääntymistä varten. Tämän jälkeen pidä koukkua päältä päin eli ns. veitsiotteessa.

Poimimiskerros: Vie koukku siitä lukien 2. silmukkaan, ota langankierto koukulle, vedä läpi ja jätä silmukka koukulle. Poimi tällä tavalla yksi silmukka ketjun jokaisesta silmukasta. Tarkista, että 1. poimimiskerroksen lopussa on oikea silmukkamäärä +1.
1. Poimimiskerros tehdään kaikissa perusmalleissa ja ja monissa muissakin malleissa samalla tavalla.

Päästökerros: Ota langankierto koukulle ja vedä se reunimmaisen silmukan läpi. Ota taas langankierto koukulle ja vedä se 2 seuraavan koukulla olevan silmukan läpi. Jatka näin pareittain päästäen kerros loppuun. Oikeassa reunassa koukulle jää 1 silmukka, jota ei lasketa silmukkalukuun. 
Päästäminen tapahtuu perusmalleissa aina samalla tavalla vasemmalta oikealle.


Poimiminen tapahtuu seuraavilla kerroksilla oikealta vasemmalle. Vie koukku läpi tietystä silmukan osasta mallista riippuen. Ota langankierto koukulle, vedä läpi ja jätä silmukka koukulle. Tarkista, että koukku liukuu hyvin poimituissa silmukoissa. Silloin pinnasta ei tule kankeaa.



Perusmalli 1:
Katso kuva. Poimi työn edessä olevasta silmukan pystysuorasta osasta silmukat koukulle.






Perusmalli 2. 
Katso kuva. Poimi työn edessä ja takana olevien pystysuorien silmukanosien välistä. Tämä mall muistuttaa oikealta puolelta oikeaa neuletta, mutta on paksumpaa.


Perusmalli 3.
Katso kuva. Poimi silmukan vaakasuorien osien alta. Huomaa, että aloituskerroksen jälkeen tässä mallissa joka toisen kerroksen alku ja loppu ovat erilaisia, jotta silmukkaluku pysyisi samana:


1. Poimi kerroksen alussa ensimmäinen silmukka reunasilmukan ja ensimmäisen pystysuoran osan välistä. Kerroksen lopussa poimi viimeinen silmukka kahden viimeisen silmukan pystysuorien osien välistä.

2. Poimi kerroksen alussa ensimmäinen silmukka ensimmäisen ja toisen pystysuoran osan välistä. Kerroksen lopussa poimi viimeinen silmukka viimeisen pystysuoran silmukanosan jälkeen aivan reunasta.



KAKSISUUNTAINEN KOUKKUAMINEN

Kaksipäisellä koukulla voit koukuta kahdelta kerältä suljettuna lieriötä tai tasona erilaisia pintoja.

Kokkuamisesta lisää tietoa;







5 kommenttia:

  1. Oli mukava käydä erilaisia variaatioita kärkikavennuksista. Yleensä on tottunut tekemään sitä yhtä ainoaa tekniikkaa, niin nyt tuli vähän laajempi skaala siitä millaisia voisi käyttää tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Virpille todella hyvistä ja selkeistä ohjeista. Kärkikavennukset oli periaatteessa kaikki tuttuja, mutta minullakin on tullut tehtyä lähes aina samalla lailla kavennukset.
    Koukkuaminen ja varrasvirkkaus olivat helppoja ja mukavia uusia taitoja. Näitä voisi peruskoulussa käyttää varsin hyvin. Varrasvirkkauksella saa suhteellisen helposti todella näyttävää pintaa.

    VastaaPoista
  3. Todella havainnollistavat kuvat eri kavennustavoista! Vähiten tuttu näistä oli sädekavennus, jota on tullut käytettyä vain kerran tai pari pipoa tehdessä. Myös hyvät kuvat siitä milloin kaventaminen tulisi aloittaa.

    Varrasvirkkaus oli uusi tuttavuus, mutta osoittautui helpoksi. Sillä syntyvää pintaa pystyy kivasti varioimaan vartaan paksuudella/ohuudella, sekä syntyvien silmunippujen kierosuuntaa vaihtelemalla.

    Koukkuaminen oli tuttua lehtien sivuilta ja netin blogeista, mutta itse tekniikkaa en ollut aiemmin kokeillut. Etenkin oikee neuletta muistuttava, mutta sitä hieman tiiviimpi koukkuamistapa kiinnosti, olisi kätevä esim. pipon alareunassa, pitäisi kylmän viiman paremmin loitolla.

    -Sarita-

    VastaaPoista
  4. Varrasvirkkaus oli itselleni täysin uusi tekniikka, mutta sen oppi kuitenkin aika nopeasti. Paksun vartaan ja ohuen virkkuukoukun käsittely yhtä aikaa tuntui aluksi vähän kömpelöltä ja koomiselta, mutta pian siihenkin tottui. Langan paksuus todella vaikuttaa suuresti siihen, minkänäköistä pintaa tekniikalla syntyy! Kokeilin aluksi hyvin ohuella langalla, jolloin virkkauksesta tuli hyvin verkkomaisen näköistä, mutta vaihdoin sitten seiskaveikkaan ja sain aikaan postauksen kuvassa näkyvän kaltaista jälkeä.

    Koukkuamista (muistaakseni perusmalli 3:sta) olen kokeillut vähäisen joskus aiemminkin. Sen verran että tiesin koukkuamisen olevan vähän kuin neulomisen ja virkkaamisen yhdistelmää, mutta siinä se. Itselleni oli uutta mm. se, että koukkuamalla saa aikaan myös muunkin näköistä pintaa kuin vain tuota yhtä kokeilemaani. Yllätti, miten niinkin pienellä erolla kuin että mistä kohtaa työtä silmukat poimii koukulle on noin suuri vaikutus lopputuloksen ulkonäköön.

    VastaaPoista
  5. Kärkikavennukset. Erittäin monipuolinen opetustuokio. Itse olen yleensä jumittunut kapeaan nauhakavennukseen. Pitäisi haastaa itseään ja kokeilla näitä kaikkia, kyseessä on kuitenkin suhteellisen yksinkertaisista kavennuksista.
    Varrasvirkkaus osoittautui yhdeksi suosikeistani. Varrasvirkkaus on erittäin yksinkertaista ja jälki on todella nättiä. Kovin lämpöisiä tuotteita tällä tekniikalla ei saa, mutta esimerkiksi kaulahuiviin/vilttiin toimii varmasti.
    Koukkuaminen oli mukavaa. Erittäin helppo tekniikka ja jälki on kaunista. Itse kokeilin kolmea eri tapaa riippuen siitä mistä kohtaa koulun vie työstä läpi. Lopputulokset ovat yllättävän erinäköiset vaikka kyseessä on täysin sama tekniikka.

    VastaaPoista