Kirjoneule:
- Kahdella tai useammalla erivärisellä langalla tehtyä
kuviollista sileää neuletta. Kuvion seuraamisessa käytetään usein apuna
ruutupiirrosta
- Kuviossa käytettävät langat kulkevat koko ajan mukana työn
nurjalla puolella, jolloin neuleen taakse muodostuu lankajuoksuja
- Liian pitkät lankajuoksut voivat takertua esim.
sormiin neuletta käytettäessä, joten
neuloessa on hyvä kiertää lankoja välillä toistensa ympäri, jos kuvioon muuten
jäisi kovin pitkiä välejä (3 s. pidempiä). Muista kiertää lankoja aina samaan
suuntaan.
- Langankiertojen tekemisestä on tosin ilmeisesti olemassa kahta koulukuntaa. Joissakin ohjeissa erityisesti korostetaan sitä, etteivät langat saa kiertyä toisiinsa nurjan puolen siisteyden vuoksi, joissakin taas juuri kehotetaan välttämään pitkiä vapaita lankajuoksuja puettavuuden ja käytön helpottamiseksi
- Huomioi langankireys, jotta kuviosta tulee siisti. Liian
kireä lanka voi saada esim. erilaiset täpläkuviot uppoamaan neuleeseen
- Kirjoneuleissa kuviot kulkevat usein neulottavan kappaleen
reunasta toiseen, vrt. intarsianeuleet, joissa on usein yksittäinen kuvio keskellä neuletta
- kirjoneuleen ulkonäköä voi jäljitellä yksiväriseen neuleeseen myös silmukoita jäljentämällä
- Kirjoneuleet neulotaan usein suljettuna neuleena, sillä se
on helpoin tapa, mutta tasoneuleetkin onnistuvat
- Nurjan kerroksen neulomisessa hankaluutena lankajuoksut työn etupuolella, mikä vaikeuttaa neulomisen lisäksi myös kuvion seuraamista
- Toki yksi mahdollisuus on opetella neulomaan molempikätisesti ja neuloa tasonakin vain työn oikeaa puolta…
- Neuloessa voi joko
pitää molemmat langat jommassakummassa kädessä (mannermainen tapa), tai yhden kummassakin
(englantilainen tapa)
Ruutupiirroksen lukeminen:
Piirrosta luetaan neulomisjärjestyksen mukaisesti oikealta
vasemmalle, alhaalta ylös. Neulottaessa kirjoneuletta tasona ruutupiirrosta
luetaan nurjilla kerroksilla vasemmalta oikealle.
Kirjoneuleen suunnittelu:
- Neulekuvion voi suunnitella esimerkiksi pieniruutuiselle
ruutupaperille. Käytettävän ruudukon koon on hyvä olla mitoiltaan
samankaltainen kuin neulotut silmukat, jotta kuvion mittasuhteet säilyvät
valmiissa neuleessa
- Muista lyhyet toistot lankojen vaihtelussa pitkien
lankajuoksujen välttämiseksi
Stanfield, L. & Griffiths, M. 2001. Neulojan käsikirja. Otava. Helsinki.Koskennurmi-Sivonen, R. Moniväriset neuleet. Punomon sivuilla osoitteessa: http://teeitse.punomo.fi/document_viewer.php?timestamp=1411066548&filename=home%2Frkosken%2Fneulonta7.pdf (luettu 13.4.2015)
Palmikkoneule:
Palmikkoneule perustuu erilaisten punos-, ristikko- ja
lettikuvioiden luomiseen neulomalla erilevyisiä silmukkaryhmiä keskenään
ristiin. Yhdistelemällä erilaisia palmikoita toisiinsa saa aikaan loputtomasti
erilaisia kuviomalleja.
Pienten ja yksinkertaisten palmikkokuvioiden neulominen
onnistuu kahdella puikolla, mutta leveämpiin ja haastavampiin malleihin
tarvitaan apupuikko. Kuvion seuraamista voi helpottaa merkitsemällä
palmikkokerroksen (=kerros, jolla palmikon silmukat neulotaan ristiin)
esimerkiksi apulangalla tai silmukkamerkillä.
Keskeisintä palmikkoneuleissa on
hahmottaa kuvion kiertymissuunta: kun apupuikko siirretään työn eteen, palmikko
kiertyy vasemmalle, taakse siirrettäessä puolestaan oikealle.
Tunnilla tehdyn palmikkoharjoituksen ohje:
Luo 29 silmukkaa (kuvan tilkussa käytetty 7 veljestä -lankaa
ja nro 4 puikkoja).
Neulo 2 o, 4 n, 6 o, 5n, 6 o, 4 n, 2 o. Neulo kummassakin reunassa reunimmaiset 2
s ainaoikeinneuleena. Palmikkokerros on joka 6. kerros.
Palmikkokerros: Neulo
2 o, 4 n kuten aiemmillakin kerroksilla. Siirrä sitten 3 seuraavaa silmukkaa
apupuikolle työn taakse, neulo seuraavat 3 s oikein ja sen jälkeen myös
apupuikon silmukat oikein. Neulo seuraavat 5 tavalliseen tapaan nurin ja siirrä
sitten seuraavat 3 s jälleen apupuikolle, tällä kertaa työn eteen. Neulo
seuraavat 3 s sekä apupuikon silmukat oikein. Neulo 4 n ja 2 o.
Ilman apupuikkoa palmikko tehdään pudottamalla palmikon
ensimmäiset 3 s hetkeksi puikolta, siirtämällä seuraavat 3 s pudotettujen
silmukoiden edestä (oikealle kiertyvä palmikko) oikealle puikolle, poimimalla
sitten pudotetut silmukat vasemmalle puikolle ja siirtämällä myös oikealla
puikolle olevat 3 s takaisin vasemmalle. Tämän jälkeen kaikki palmikon 6 s
neulotaan oikein. Vasemmalle kiertyvässä palmikossa kuvion jälkimmäiset 3 s siirretään oikealle
puikolle vuorostaan pudotettujen 3 s takaa.
Nyörihaarukka
Saimme tunnilla muiden harjoitusten lomassa kokeilla myös nyörin tekemistä nyörihaarukan avulla. Tekniikka on melkolailla haarukkavirkkauksen ja sormineulonnan yhdistelmä: Lankaa kierretään vuorotellen haarukan molempien piikkien ympärille, ja aina kun piikin ympärillä on kaksi langankiertoa, alempi langankierto nostetaan toisen ylitse ja kokonaan pois haarukanpiikistä.
Kirjoneuletta ja palmikkoja oli mukava tehdä. Olen joskus hieman kokeillut näitä, mutta mitään valmista tuotosta en ole saanut aikaiseksi. Mielestäni molemmat tekniikat on hyödyllisiä ja olisi järkevää opettaa peruskoulussa. Itselleni näitä ei ole tullut vastaan peruskoulussa, eikä lukiossa.
VastaaPoistaNäissä oli myös kivaa se, että itse pystyy suunnittelemaan kuvioita ja soveltamaan palmikko malleja jotta niistä tulee erilaisia
VastaaPoistaKirjoneuleessa olen tehnyt aiemmin niin, että vain neulottava lanka on ollut sormen päällä ja toinen aina työn takana vapaana. Tämähän on ollut tosi hankalaa ja nyt tuntuu aika naurettavalta, etten ole tajunnut pitää molempia lankoja vierekkäin vasemman etusormen päällä. Muissakin asioissa olen huomannut, että minulla on todella paljon vääriä tapoja tehdä näitä lankatöitä. Eikä niistä ole tajunnut opetella pois, kun ei ole edes tajunnut ajatella, että ne voisi tehdä toisin. Nyt kirjoneule innostaa aivan uudella tavalla.
VastaaPoistaPalmikoiden tekeminen on helppoa ja mukavaa. Haarukkapitsi oli minulle aivan uusi taito. Minun peruskouluaikana ei opeteltu mitään tällaisia erikoistekniikoita, vain perusjutut. Onkohan nykyäänkin näin? Itse koen hyödyllisenä nämä kokeilut, varmasti tulee tulevaisuudessa hetkiä, jolloin näitä tarvitsee. Näitä voisi opettaa esimerkiksi edistyneemmille oppilaille.
VastaaPoistaKoulussa lasten kanssa voitaisiin suunnitella itse jokin helppo kuvio ja toteuttaa kirjoneuleena. Lapset saisivat enemmän osallistua työn suunnitteluun tämän kautta ja nykyteknologian avulla iPadeissa on sovelluksia, joiden avulla voi suunnitella kuvioita. Palmikkoneule on yksinkertainen tapa saada kaunista pintaa neulokseen ja tätä tekniikkaa vältetään opetuksessa koulussa. Palmikkokuvioista on monia erilaisia variaatioita ja opetuksessa voisi käydä näitä läpi vaikeusasteittain ja oppitason mukaan.
VastaaPoistaKirjoneuleessa on haasteena se, ettei toinen lanka ala kiristää neulosta. Siinä myös itsellä menee helposti langat ihan solmuun.:)) eli kirjoneuletta voi hyvin tehdä kotona mutta matkalle mukaan se on liian haasteellinen!ei voi samalla neuloa ja jutella ihmisten kanssa:DD palmikkotekniikka on ihanan yksinkertainen ja tulee nättiä jälkeä.
VastaaPoistaKirjoneuleessa on haasteena se, ettei toinen lanka ala kiristää neulosta. Siinä myös itsellä menee helposti langat ihan solmuun.:)) eli kirjoneuletta voi hyvin tehdä kotona mutta matkalle mukaan se on liian haasteellinen!ei voi samalla neuloa ja jutella ihmisten kanssa:DD palmikkotekniikka on ihanan yksinkertainen ja tulee nättiä jälkeä.
VastaaPoistaKirjoneuleessa on haasteena se, ettei toinen lanka ala kiristää neulosta. Siinä myös itsellä menee helposti langat ihan solmuun.:)) eli kirjoneuletta voi hyvin tehdä kotona mutta matkalle mukaan se on liian haasteellinen!ei voi samalla neuloa ja jutella ihmisten kanssa:DD palmikkotekniikka on ihanan yksinkertainen ja tulee nättiä jälkeä.
VastaaPoistaItselleni tuli opetustuokioon valmistautuessa myös yllätyksenä miten monia erilaisia tapoja lankojen pitelyyn oikein onkaan. Eri tapojen testailu on sinällään ihan hauskaa aivojumppaa, mutta jotenkin sitä huomaamattaan lipsuu hetken kuluttua "vääräkätisestä" tavasta takaisin siihen itselleen omimpaan. Kokeilin tosiaan neuloa kirjoneuletta tasona pätkän verran "molempikätisesti", eli niin että näin työn oikean puolen koko ajan neuloessani, ja oli kieltämättä huvittavaa miten oikealta vasemmalle neulominen sujui tuosta noin vain, ja vasemmalta oikealle tullessa oli oikein keskityttävä ajattelemaan, että kuinka se oikea silmukka oikein tehdäänkään. Tuli kyllä pohdiskeltua, että miltä kaikista niistä vasenkätisistä oppilaista, joita on aikanaan vaadittu käyttämään oikeaa kättä on oikein mahtanut tuntua...
VastaaPoistaKirjoneuletta olen tehnyt useita, mutta aina pyöröneuleena. Olen myös suunnitellut kuvioita usein itse ruutupaperille. Nyt kun kokeilin kirjoneuletta tasona, totesin sen olevan hankalaa. Tätä täytyy vielä jatkossa treenata että se sujuisi paremmin. Oppilaiden kanssa toteutettuna kirjoneule on mielestäni hyvä tapa tehdä käsitöitä, jos oppilaat saa suunnittelemaan itse kuvion niin lopputulos on uniikkia :)
VastaaPoistaItse olen tehnyt kirjoneuleita myös aina pyöröneuleena. Hankalaksi olen kokenut saada neuletyössä kuvioiden kohdista tasaista neuletta, sillä yleensä kuvio kiristää... Olen nähnyt miten jotkut kiertävät lankaa koko ajan kuvion takana, siten, ettei sinne jää lankajuoksuja.. Itse en tätä taitoa osaa... kun nytkin langat tahtovat mennä sekaisin. Uskon, että tämä taito kyllä harjaantuu, kun neuloo :) Intarsiakuvion neulominen on ehkä vielä myös sellainen, jota haluan harjoitella.
VastaaPoista